Kansalaisilla pitää olla vastuu taloudestaan

Suomessa huudetaan nyt yhteiskuntaa apuun, kun polttoaineiden ja sähkön hinta nousee.

Tuntuu kuin olisi kokonaan unohdettu kansalaisten oma vastuu taloudestaan.

On vaadittu sähkö- ja energiaveron alentamista ja ties mitä. Vaatimuksissa unohdetaan lähes järjestään niiden tuomat valtavat kustannukset, jotka uhkaavat jäädä voimaan myös sen jälkeen, kun hinnat kesään mennessä jo laskevat.

Suomessa on kattava sosiaaliturvajärjestelmä ja esimerkiksi työmatka-ajot voidaan helposti kompensoida nostamalla työmatkavähennystä hinnan nousun mukaan ja vastaavasti laskea, kun liikennepolttoaineiden hinta alenee.

Toimeentulotuki on sitten se viimesijainen tukimuoto, johon taloudellisiin ongelmiin joutuneet voivat turvautua.

Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että liikennepolttoaineiden verotus kohdistuisi vähiten sinne, missä tarve on suurin. Näin siksi, että hyvätuloiset ajavat paljon köyhiä enemmän ja monella heistä on vielä paljon polttoainetta kuluttavia autoja.

Suurimmissa ongelmissa ovat maanviljelijät ja ammatikseen autoilevat. Ammattiautoilijoille ja yleensäkin kuljetusyrittäjille pitäisi antaa kompensaatioita, joka sitten joustaa molempiin suuntiin. Maanviljelijät ovat niin ikään lirissä. Polttoaineiden ja sähkön hinta kurittaa heitä montaa kautta. Heidän apuaan valtion tulisi kiirehtiä ja huolehtia samalla siitä, että tuki menee todella niille viljelijöille, joiden elanto riippuu viljelystä.

Suomessa on yhä kasvava joukko niitä, jotka viljelevät osapäiväisesti ja hankkivat varsinaiset tulonsa muusta työstä. Osa heistä nauttii hyvää palkkaa.

He eivät välttämättä tukea tarvitse. Ettei käy niin kuin tuotantokohtaisessa tuessa on käynyt. Suomen rikkaimmat ihmiset, jotka omistavat kartanoita ja harrastavat maillaan fasaanien metsästystä, saavat satojen tuhansien tuet vuosittain.

On nurinkurista, että miljoonien pääomatuloja saaville maksetaan valtion velkarahalla tukiaisia ja vastaavasti työttömiltä kiristetään ensi vuoden alusta työttömyysturvan saantia. Lisäksi vaaditaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista ja lyhentämistä, jotta työttömät ottaisivat entistä hanakammin työtä vastaan.

Tällaisilla ratkaisuilla saavutettaisiin tuloksia, mutta ei merkittäviä haittoihin nähden. Siitä ei ole tilastoa, miten vaikuttaisi se, että ansioturva olisi aluksi jopa korkeampi kuin nykyisin ja alenisi työttömyyden pitkittyessä. Tällaisia muutoksia tutkineet ovat arvioineet, että nopeasti työllistyvät saattaisivat korotetun tuen turvin ottaa korotetun ajan ylimääräisenä lomana ja palata töihin vasta tuen alennuttua.

Kokemukset osoittavat, että hyvin monet ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät putoavat ansioturvan päätyttyä perusturvalle. Ansiosidonnaisen keston lyhentäminen lisäisikin toimeentuloluukun asiakkaita. Julkisen talouden säästöt jäisivät häviävän pieneksi.

Suomessa ongelmana on se, että hyvin monisyisiin ja -vaikutteisiin ongelmiin esitetään yksinkertaisia ratkaisuja, jotka kuulostavat hyviltä, mutta ovat tehottomia ja tuet suuntautuvat vääriin kohteisiin.

Yksi hyvä esimerkki nurjaksi kääntyneestä päätöksestä on liikennepolttoaineisiin lakisääteisesti lisättävä biopolttoaine, jota lähes kaikki puolueet ovat kannattaneet. Luultiin, että metsätähteet saadaan hyödynnettyä biopolttoaineiksi. Niitä ei riitä, vaan Suomeen rahdataan palmuöljyä. Näiden kasvien viljelyn tieltä raivataan sademetsiä. Sademetsät ovat tehokkaita hiilinieluja ja nyt niiden luonnon monimuotoisuus eläimineen uhkaa tuhoutua. Kova hinta 15 prosentin biopolttoaineosuudesta.

Pauli Uusi-Kilponen

Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Pauli Uusi-Kilponen
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, minkä puolueen ehdokasta äänestäisit?

View Results

Loading ... Loading ...