Rikinkeltainen taivas ensi-iltaan Fuengirolassa

Fugen Elokuvan Ystävät (FEY) tuo seuraavaksi valkokankaalle Kjell Westön menestysromaaniin pohjautuvan Rikinkeltaisen taivaan. Yksi elokuvan keskeisimmistä näyttelijöistä, ohjaaja Claes Olssonin luottomies Nicke Lignell, kertoo sekä uutuusleffasta, miesten yhteistyöstä että kuulumisistaan.

Teksti: Johannes Lindström

Kuva: Solar Films / Cata Portin

– Terveisiä kaikille jäisestä ja lumisesta Sipoosta. Mukavaa, että leffaa esitetään siellä Espanjan auringossakin, aloittaa Lignell, joka on tuttu nimi Olssonin ohjaustöistä.

Luottamusta miesten välillä löytyy ja uutuus on jo kuudes yhteinen pitkä elokuva.

– Claes oli tehnyt pari elokuvaa ennen Akvaariorakkautta (1993), joka oli meidän ensimmäinen yhteinen projekti. Sittemmin olen ollut kaikissa Claesin leffoissa mukana.

Lignell kertoo, että miehet tapasivat alun perin, kun Olsson tuotti Christian Lindbladin ohjaaman Party tv-elokuvan (1989).

– Olin tuolloin vielä Teatterikorkeakoulussa. Akvaariorakkaus sitten yhdisti meidät tiiviimmin. Voidaan sanoa, että olemme siitä saakka olleet tekemisissä niin kuvauksissa kuin niiden ulkopuolella. Olemme tehneet elokuvafestarimatkoja ja muutenkin vietetty aikaa vapaa-ajalla. Ja hämmästyttävää kyllä, yhteyden alkamisesta on jo yli 30 vuotta.

Lignell arvelee, että pitkän yhteistyön yksi merkittävä yhdistävä tekijä on ollut äidinkieli, ruotsi.

– Myös kiinnostuksemme kirjallisuutta, elokuvaa ja kulttuuria kohtaan yleisesti on varmaan yksi yhdistävä tekijä. Olemme tavallaan eri sukupolvea, mutta luonteva kanssakäyminen, keskustelu ja yleinen filosofointi ei katso ikää. Päinvastoin, se rikastuttaa. Huumorista puhumattakaan.

Suuri yleisö tuntee monilahjakkaan ja karismaattisen Lignellin niin näyttelijänä, juontajana, laulajana kuin myös tanssijanakin Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kautta. ”Nicken vahva selkä ja rumbaavat pakarat ja tinkimätön läsnäolo luovat sellaisen maskuliinisuuden ilman minkäänlaista kliseistä machoilua”, kuten Jorma Uotinen aikoinaan totesi ohjelmassa.

– Olen pohjimmiltani näyttelijä. Ja Suomessahan se yleensä tarkoittaa, että polut vievät sekä teatteriin että kameran eteen. Niitä olen pääasiassa vuorotellen tehnyt. Juontokeikkoja myös lähes 20 vuotta. Laulaminen tuli 90-luvulla kuvioihin, ensin teatterimusikaalien kautta, myöhemmin bändikeikkojen myötä. Tanssija en missään tapauksessa ole, Lignell kieltää.

– Mutta pidän tanssimisesta ja sitäkin olen tehnyt aikaisempina vuosina musikaaleissa. Tanssii tähtien kanssa tietenkin imaisi minut täysin mukaansa, mutta joudun myöntämään, ettei ole sen jälkeen tullut tanssittua muuta kuin lastenlasten kanssa. He kyllä rakastavat tanssia mofan sylissä.

Lignellin rooli Rikinkeltaisessa taivaassa on kirjailija Frej. Projekti käynnistyi miehen osalta liki heti Westön kirjan ilmestyttyä vuonna 2017.

– Claes sanoi haluavansa tehdä siitä elokuvan ja luin kirjan silloin saman tien. Olen Westö-fani pitkältä ajalta, joten kirjan filmatisointi tuntui sekä luontevalta että houkuttelevalta. Olin varmaan ensimmäisiä, joille Olsson puhui tulevasta projektistaan luottamuksella. Voidaan sanoa, että ajatus tulevasta roolista sai hautua pitempään kuin leffatyöt yleensä.

Kirjan tarina on siinä mielessä erikoinen, että se kattaa yli 40 vuoden aikajanan. Näin ollen tarina vaati toimiakseen usean eri-ikäisen näyttelijän roolihahmoa kohden.

– Jaetut roolit eivät ole mitenkään jokapäiväisiä suomalaisissa elokuvissa ja esimerkiksi minun kohdallani se vaati jonkin verran yhteistä pohtimista nuoren kirjailijan esittäjän, Tom Rejströmin, kanssa, Lignell kertoo.

– Kun käsikirjoitus valmistui, keskityimme pääasiassa siihen ja kirja jäi enemmän taka-alalle. En halunnut viljellä mitään kliseisestä kirjailijakuvaa, ajatuksena oli pikemminkin, että jokainen kirjailija on oma persoonansa, kuten mikä tahansa muu ammattiryhmä.

Frej persoonana edustaa toisaalta kertojaa, toisaalta sivustakatsojaa. Tarinan myötä hän tekee eräänlaisen luokkamatkan edustaen itse alempaa keskiluokkaa ja rakastuen yläluokkaan kuuluvaan tyttöön. Jollakin tavalla ulkopuolisena siinä ympäristössä hän myös kohtaa oman kyvyttömyytensä sitoutua. Hän kokeilee kirjoittamista opettajan työn rinnalla, mistä hän ei läpimurtonsa jälkeen oikeastaan löydä syvemmälle.

– Westön aiemmista kirjoista moni tarjoaa vahvan historiallisen kattauksen, kuten esim. Leijat Helsingin yllä. Helsinki omalla historiallaan ja sodat ovat usein olleet kirjojen keskiössä, Lignell pohtii.

– Kjell on tunnettu äärimmäisen tarkasta taustatyöstä ja aikakausien ja ilmiöiden kuvauksesta. Se on kiitollinen lähtökohta elokuvalle. Rikinkeltaisessa taivaassa Westö tuo taas pitkästä aikaa tarinan henkilöt vahvasti keskiöön. Tietenkin vuosikymmenten kaupunkikuvat ja trendit seuraavat mukana mutta tarina on selkeästi henkilövetoinen. Eri aikakaudet ilmiöineen selvästi kiinnostavat häntä ja se tarjoaa aina mielenkiintoisen pelikentän elokuvantekijöille.

Yksi elokuvan teema on ihmisen muisti. Meillä kaikilla on tarve kirkastaa negatiivisia muistoja. Tosiasioiden hyväksyminen on usein tuskaista.

– Vanhemmalla iällä tulemme myös miettineeksi, mitkä asiat olisivat toisin, jos olisi silloin valinnut muuta. Sitä emme saa koskaan tietää. Todellisuus tarjoaa meille aina vain yhden polun, sen jonka olemme kulkeneet, Lignell kiteyttää.

– Tähän voisi lisätä, että koronaepidemia väistämättä leikkasi osan tarinasta pois kun emme päässeet sulkujen takia Berliiniin kuvaamaan. Tämä tietenkin harmitti kovasti.

Tällä hetkellä Lignelliä työllistää Syke -sairaalasarjan kuvauksien lisäksi muutama muu tv-puolen projekti.

– Ja vihdoin tuntuu myös tapahtuma-ala heräävän pitkän tauon jälkeen eloon koronan hellittäessä, mikä tarjoaa taas uusia juontotehtäviä, Lignell iloitsee haastattelun lopuksi.

RIKINKELTAINEN TAIVAS

Kirjailija Frej on jo nuoruudessaan löytänyt yläluokan tytöstä Stella Rabellista syvää yhteenkuuluvuutta ja intohimoa, joka kestää heidän välillään läpi vuosikymmenten. Kun Stellan vanhempi veli Alex joutuu puukotuksen uhriksi, Frej syventyy muistelemaan menneiden vuosikymmenten tapahtumia. Frej’n muistot valoisalta 1970-luvulta aina nykypäivään saakka ovat täynnä rakkautta, mustasukkaisuutta, petosta, elämää ja kuolemaa. Ystävysten elämää seurataan nuoruudesta keski-ikään – maailma muuttuu ja myös he itse sen mukana.

Elokuvateatteri Cine Alfil, Calle Camilo Jose Cela 6 (eläintarha BioParkin vieressä) SU 13.3. klo 13:00, TI 15.3. klo 18:30, TO 17.3. klo 17:00 ja SU 20.3. klo 13:00. Liput ennakkoon ravintola Kukko (15,-/kpl) ma-pe 11-15 tai salin 5 ovelta käteisellä ennen esitystä. Ikäraja: K-12 (K-9 aikuisen seurassa). Elokuvan kesto: 120 min.

Jaa artikkeli:

Mainos
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Huolestuttaako sähkön hinnan nousu?

View Results

Loading ... Loading ...
Mainos