”Otin lainaksi naapurin Sierran…” lauloi Gösta Sundqvist silloin kun vielä kykeni. Minä muistan kun Ford toi markkinoille tuon mainitun Sierran. Vuosi oli 1982. Olin aika pieni poika vielä, mutta muistan ajatelleeni, että tämä on varmaan suunnattu sellaisille ihmisille, jotka tykkää rumista autoista.
Sittemmin olen tullut huomaamaan, että monet muut sierrat ovat paljon kauniimpia. Eivät ehkä sahat ja sirkkelit, joita täällä Espanjassa myös sierroiksi kutsutaan, mutta vuoret, nuo todelliset sierrat.
Tuli viime viikolla käytyä patikkareissussa Sierra Nevadan rinteillä. Tarkemmin sanottuna suuntasimme muutaman tuhannen asukkaan Güéjar Sierran kylään hieman reilun kilometrin korkeudella, ja siitä vielä vähän eteenpäin. Sen verran eteenpäin, että kun laitoimme autot parkkiin, ei kellään ollut ollut kännykässä palkin palkkia ainakaan kymmeneen minuuttiin.
Mutta jotain muuta oli. Nimittäin niin upeat maisemat, että silmää hiveli. Kävelimme vanhalle kaivokselle johtavaa polkua ylös ja alas reilut 15 kilometriä katsellen ruskan väriloistoa allemme jäävässä laaksossa ja ihaillen edessä siintäviä lumipeitteisiä vuorenhuippuja.
Puolessa välissä matkaa reppu selästä ja eväiden kimppuun. Evästauon kruunasi tietysti kuuma glögi ja piparit. Ei päriseviä mopoja, ei reggaetonia pauhaavia autostereoita, eikä edes pakokaasuja tai pölyjä. Pelkkää puhdasta vuoristoilmaa, hiljaisuutta ja luonnon kauneutta.
Ja kun illalla kaatui sänkyyn, ei unta tarvinnut kauaa houkutella.
Loading ...
