Pohjolan satoa päättää leffakevään

Fuengirolan suomalaiselokuvien kevätkausi päättyy Tuukka Temosen käsikirjoittamalla ja ohjaamalla hulvattomalla kannabiksen- ja lannantuoksuisella maalaiskomedialla.

Vasta kaksi viikkoa sitten Suomessakin ensi-iltansa saanut, Tuukka Temosen yhdessä vaimonsa Olgan kanssa tuottama komedia kertoo maanviljelijöistä, jotka alkavat kasvattaa kannabista pelastuakseen taloudellisesta kurimuksestaan. Mukana on isäntiä kolmesta miespolvesta. Kannabiksen kasvatus johtaa eriasteisiin konflikteihin niin rikollisten, kunnanpäättäjien kuin paikallispoliisinkin kanssa.

Komedia on tyylilajina, aiemmin vakavista draamoistaan tunnetulle independent-ohjaajalle uusi aluevaltaus, joskin ajatus komediasta oli kytenyt Temosen päässä jo pitemmän aikaa.

– Komedialle on henkilökohtainen syy, eli haluni tehdä monenlaisia erilaisia genrejä. Ja toki myös se, että mua pidetään aika tosikkona. Siis semmoisena happamana jätkänä, joka suuttuu kaikesta. Jos jonkinmoisilla sivustoilla mua kutsutaankin mielensäpahoittajaksi, Temonen muotoilee.

– Mä en suoranaisesti tunnista itseäni tuosta. Niinpä mä ajattelin, että voin näyttää uuden puolen itsestäni komedian kautta.

Toki kotimaisen komedian pitkät perinteetkin ovat innoittava tekijä.

– Kyllä mä haluan osaksi sitä perinnettä itsekin, sinne Pekan ja Pätkän ja Speden Uunojen jatkeeksi. Tehdä viihdettä suurelle yleisölle. Sitä on tajunnut sen, että jengi haluaa nauraa ja katsoa jotain kevyttä. Pohjolan sadolla halusin kokeilla, että pystynkö sellaista tekemään – ja mielestäni onnistuin aika mainiosti.

Temosen omat komedialeffasuosikit kallistuvat romanttiseen suuntaan.

– Uneton Seattlessa, Notting Hill ja tämäntyyppiset.

Suomalaisista (tai sanalla ottaen suomenenglantilaisista) esikuvista hän haluaa erikseen mainita Neil Hardwickin.

– Pohjolan sadossakin on paljon Reinikaista, Tankki Täyteenja Sisko ja sen veli -tyylistä osastoa. Hardwickin huumorissa, verbaalisessa nokkeluudessa, on jotain, jota mä ihailen tosi paljon.

Sille, miksi juuri maalaiskomedia valikoitui tyylilajiksi, on Temosen mukaan monta hienoa ja ylevää syytä:

– Mutta yksi merkittävimmistä oli käytännönläheisyys. Eli pystyttiin kuvaamaan suurin piirtein kilometrin päässä kotitalosta.

Kustannustehokkuuden ohella myös aihe ja ajatus siitä, että maanviljelijät kasvattaisivat pellollisen huumetta, oli kutkuttava.

– Koska meillä (Suomessa) on tollasia takapeltoja aika paljon ja jos niissä haluaisi huumetta viljellä, niin se olisi kohtuu helppoa. Ei niihin kukaan eksy ikinä, Temonen innostuu.

– Mä olen sitä aina miettinyt, että minkä helvetin takia sitä pitää jossain Kalliossa, pienessä komerossa kasvattaa kannabista, kun sitä pystyisi peltokaupalla kasvattamaan maalla. Eli tämmöistä maaseudulle paluumuuttoa yritetään leffallakin saada aikaiseksi, ohjaaja vitsailee.

– Kaikki vaan peltoja vuokrailemaan.

Elokuvassa näyttelevän Olga-vaimon sanoin:

– Tavatkaa ystäviänne ja menkää niiden kanssa leffaan. Tuukan uusi elokuva on kevyt ja rakastettava hölmöily, olen siitä ja Tuukasta tosi ylpeä. Elämässä pitää olla naurua!

Elokuvateatteri Cine Alfil, Calle Camilo Jose Cela 6 (eläintarha BioParkin vieressä) SU 3.4. klo 13:00, TI 5.4. klo 18:00, TO 7.4. klo 17:00, PE 8.4. klo 18:00 ja SU 10.4. klo 13:00. Liput ennakkoon ravintola Kukko (15,-/kpl) ma-pe klo 11-15 tai aina ennen näytöstä salin 5 ovelta käteisellä. Ikäraja: K-12 (K-9 aikuisen seurassa). Elokuvan kesto: 106 min. Huom! Ilmainen pysäköinti teatterin parkkihallissa.

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, minkä puolueen ehdokasta äänestäisit?

View Results

Loading ... Loading ...