Mies menneisyydestä – tai ainakin tyyli

Mies kulkee syksyisen Fuengirolan katuja pukeutuneena legendaarisen suomalaisen Love records -levy-yhtiön paitaan. Hänellä on päällään ruskea nahkatakki, sydämen kohdalla takissa on Saab -automerkin logo. Miehellä on pitkä tukka ja isot silmälasit mallia Juice Leskinen. Silmälasit kruunaa 80-luvun alusta tutut läppämäiset aurinkolinssit, jotka voi kätevästi kääntää silmille tai pois, auringon kirkkaudesta riippuen.

Mies näyttää 70/80-lukujen replikalta, uusintapainokselta. Jos hän olisi esimerkiksi 60-vuotias, tyylissä ei olisi mitään ihmeellistä. Hän olisi nuoruutensa vangiksi jäänyt vanhapoika. Sellainen, joita kaikkien kaupunkien Matkahuollon baareissa näkyy jukeboxiin nojailemassa.

Erikoista on se, että edellä kuvattu henkilö ei ole lähellekään 60-vuotias. Arttu Simonsuuri on 19-vuotias, lauantaina ylioppilaslakin saava nuori mies. Hän elää henkilökohtaista 70´s showta.

Syy saabismissa

-En osaa ihan tarkkaan kuvailla, mistä kiinnostukseni 70- ja 80-luvun estetiikkaan on lähtenyt. Yksi syy on niinkin yksinkertainen, kuin kodin autotallissa ollut Saab 900, vuosimallia -89. Ihailin sitä vuosia ennen kuin sain ajokortin. Siinä oli jotain sellaista mystistä vetovoimaa, Simonsuuri kertoo.

Sittemmin ajokortin saatuaan hänestä on tullut ylpeä saabisti. Oliivin vihreällä Saabilla kurvailu herättää kuulemma monenlaisia intohimoja; vihaa, rakkautta ja myötätuntoa. Saabin kautta löytynyt menneiden vuosikymmenten estetiikka näkyy olennaisena osana Simonsuuren pukeutumistyyliä. Musiikki on kuitenkin se tärkein side 70- ja 80-lukuihin.

-Meillä on kaveripiirin yhteisenä harrastuksena levyjen, nimenomaan vanhojen vinyylien keräily. Meillä on yhteensä noin 800 vinyyliä, se on aika kattava kokoelma tuon ajan rock-musiikkia. Vinyylialbumi on hieno taiteellinen kokonaisuus.

-Kun ikäiseni ihmiset pitävät bileitä, he yleensä soittavat Spotifysta biisin kerrallaan. Ihan samalla tapaa mekin haemme sen kaljapussin, mutta meidän bileissä kuunnellaan vinyyliälppäreitä. Vähintään toinen puoli levystä kuunnellaan kerrallaan. Mielestäni musiikkia pystyy arvostamaan paremmin albumien, kuin yksittäisten biisien kautta.

Arttu Simonsuuren esteettinen silmä ulottuu kauas 70-luvulle. Hänen mielestään parhaan näköiset ja kuuloiset asiat tehtiin jo 30 vuotta ennen hänen syntymäänsä.

Haaveena ura musiikin parissa

Musiikista on muodostunut Simonsuurelle keskeinen harrastus, toiveena on esittävän taiteilijan ura. Tällä hetkellä mies soittaa kitaraa ja laulaa kahdessa eri bändissä. Neuvosto on lukiokavereiden kanssa perustettu bilebändi, joka on keskittynyt esittämään Juice Leskisen musiikkia.

-Juice -leffa toi lisää sisältöä tähän 70-luvun estetiikan diggailuuni. Mukaan tulivat Leskisen hienot biisit ja ennen kaikkea tekstit. Päätimme Neuvoston kanssa tehdä koko illan Juice -konsertin ja ensi-ilta oli koulumme auditoriossa. Sittemmin olemme sillä ohjelmistolla keikkailleet ympäri Suomen, suosio on aina taattu, yleisö osaa biisit lähes yhtä hyvin ulkoa kuin me.

Nuori mies on opetellut Juicen laulutavan ja muut maneerit läpikotaisin. Asian voi tarkistaa perjantaina 2.12. Kukossa, kun hän esiintyy Arttu Simonsuuri Slam -orkesterin kanssa.

Juicen soittaminen on harrastusta ja biletystä. Simonsuuren toisen bändin nimi on The Donner. Nimi on kunnianosoitus tuottaja-säveltäjä-levymoguli Otto Donnerille. The Donnerin musiikkiin ja tekemiseen Simonsuuri suhtautuu vakavasti ja intohimoisesti.

-Mitäpä sitä kieltämään, tavoitteenamme on tulla kansainvälisesti menestyneeksi bändiksi. Julkaisemme joulukuun lopulla ensimmäisen ep-levymme ja voin ylpeänä sanoa sen olevan mullistava. Kaikki biisit ovat omaa tuotantoamme. Niihin on löytynyt aineksia paljon 70 -luvun rock -musiikista, mutta teemme musaa ihan uudella tavalla. The Donnerin musiikki on kunnianhimoista, yritämme saada rock-musiikista ulosmitattua niin paljon kuin se on ylipäätään mahdollista.

Simonsuuren usko The Donnerin tulevaisuuden menestykseen on vahva. Hän ei ole toistaiseksi vakavissaan hakenut mitään opiskelupaikkaa.

Simonsuuren toivetyöpaikka The Donner ja legendaarinen Saab 900.

-On mahdollista tai jopa todennäköistä, että jossain vaiheessa opiskelen jotain musiikin alalta. Katsotaan nyt ensin miten bändihommat lähtevät kantamaan.

Kitara soi myös harmaissa

Ennen The Donnerin mahdollista kansainvälistä läpimurtoa Simonsuurella on hoidettavanaan asevelvollisuus Suomessa. Tammikuussa hän jättää Aurinkorannikon lämmön ja astuu armeijan harmaisiin Santahaminassa.

-Ihan innoissani olen inttiin lähdössä. Pääsin Kaartin soittokuntaan, eli musiikkiharrastukseni ei palvelusaikana katkea. Päinvastoin, uskon että monenlaisen musiikin soittaminen aivan uusien ihmisten kanssa on erittäin kehittävää ja eteenpäin vievää. Toki alussa on se peruskoulutuskausi, jossa opetellaan sotilaan taidot, ei sekään pelota, ihan positiivisella mielellä otan kokemuksen vastaan.

Se, että Arttu Simonsuuren elämäntehtäväksi näyttää muodostuvan musiikki, ei ole mitenkään sattumaa. Musiikki on ollut kotona aina läsnä, äiti Arinna on laulanut aina paljon ja isä Pekko soittanut pianoa ja haitaria. Isän ammatti on myös liittynyt musiikkiin, hän on toiminut yrittäjänä äänentoisto- ja äänitysalalla koko aikuisen elämänsä.

-Kotona on kyllä aina kannustettu musahommiin. Nyt täällä Espanjassa ollessani olen myös opetellut äänentoistohommia. Niiden ymmärtäminen on hyödyllistä myös bänditoimintaa ajatellen, tuumailee Arttu Simonsuuri, mies jolle on helppo ennustaa menestyksekästä tulevaisuutta musiikin saralla.

 

Kuka:

-Arttu Simonsuuri

-Syntynyt 2003

-Kotoisin Espoosta

-Kävi luokat 6-9 Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa

-Soittaa sähkökitaraa ja laulaa

-Viettää ylioppilasjuhlia 3.12.2022

Lue myös:

https://fuengirola.fi/2022/27/10/juicea-nuoruuden-innolla/

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Antti Pekkarinen
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, minkä puolueen ehdokasta äänestäisit?

View Results

Loading ... Loading ...