Aurinkorannikon suomalainen koulu on tärkein ja arvokkain asia alueen suomalaisyhteisölle. Koulun olemassaolo on edellytys yhteisön elinvoimaisuudelle ja jatkuvuudelle. Se mahdollistaa työikäisten ihmisten muuttamiseen Aurinkorannikolle.
Koululta kuuluu hyviä uutisia. Valtion mielivaltaisin perustein takaisin perimät rahoitusosuudet on ensi kesään mennessä maksettu pois. Vielä parempi uutinen on se, että koulun hallinnossa ollaan tekemässä iso muutos. Kannatusyhdistyksen tilalle on tulossa säätiö.
Kannatusyhdistys on pyörittänyt koulua 30 vuotta. Oppilaat ovat saaneet nauttia hyvästä opetuksesta koko tuon ajan, se on tietysti tärkeintä koulutoiminnassa. Taustalla sen sijaan on välillä myrskynnyt ihan tosissaan. Taloudellisia alhojakin on ollut, pahimmillaan puheenjohtajan ääni pelasti koulun konkurssiin hakeutumiselta.
Talouttakin enemmän myrskyjä on aiheuttanut sairaalloinen vallanhimo. Jokusen kerran kannatusyhdistyksen vuosikokouksiin on ilmestynyt porukka, joka on keinoja kaihtamatta himoinnut kruunua päähänsä. Yhdistykseen on esimerkiksi rekrytoitu jäseniä omasta Suomen tuttavapiiristä ja heidän valtakirjoillaan yritetty tehdä vallankumouksia. Röyhkeää, joku voisi sanoa.
Muitakin kummallisia episodeja kannatusyhdistyksen historiaan mahtuu. Niissä yleisimpänä pontimena on ollut kateus, kiima tai sokea vallanhimo.
Kun koulun hallinto ja hallinta saadaan toivon mukaan siirrettyä säätiölle, kaikki edellä mainitun kaltainen venkoilu loppuu. Säätiössä valtaa käyttää hallitus, jonka toimintaa säätelee tiukasti säätiön säännöt. Toiminnan lainmukaisuutta ja sääntöjen noudattamista valvoo patentti- ja rekisterihallitus. Venkoiluille ja haamujäsenten haalimiselle ei jää tilaa eikä mahdollisuutta.
Tällä hetkellä koulun arkeen haasteita luo koronapandemia. Kun siitä selvitään, edessä on hieno tulevaisuus. Onnea perustetulle säätiölle ja tänä vuonna 30 vuotta täyttävälle koululle.
Pääkirjoitus
Loading ...
