”Sitten kun…”

Ihmistä säikäytellään aina välillä monenlaisilla asioilla. Ketä milläkin, mutta terveys on yksi tehokkaimmista Luojan työkaluista tähän hommaan. Kukaan yli viisikymppinen ei tästä säästy. Siksi tämä erinomaisen hieno toteamus ” vanhuus ei tule yksin”, avautuu mielenkiintoisella tavalla. Aika harva meistä terveenä kuolee. Joku joskus sanoikin, että ihmisen elämä on kuin italialainen pesukone. On moraalisesti väärin viedä sellainen ehjänä kaatopaikalle.

No; Iltalehti uutisoi ilokseni viime viikolla omasta säikähdyksestäni. Kolme vuotta etsittiin aivoista jos vaikka mitä aivokasvaimesta verisuonen rähähdystilaan, mutta ei löytynyt muuta kuin luonnonoikku verisuonistossa, joka on ollut siellä koko elämäni. Sain sen sijaan elinikäisen kaverin vanhuuttani jakamaan; verenpainetaudin. Meillä menee tässä liitossa oikein mukavasti. Sanoisin tasaisesti ilman ylimääräisiä paineita.

Opin yhden läksyn. En elä päivääkään, etten eläisi kuin viimeistä päivää. En kuuntele valittavia ihmisiä, vaan etsiydyn seuraan, joka on rakentavaa. En tuhlaa päivääkään tekemättömiin asioihin. Elämän ja uuden oppimisen nälkä kasvoi valtavasti, koska heittäydyin elämään tietoisena päivieni rajallisuudesta.

Nyt kun diagnoosi selvisi aprillipilan tasoiseksi todellisuudeksi näiden pitkien tutkimusaikojen jälkeen, en aio palata entiseen ”tätähän riittää” ajatteluun elettävän ajan suhteen. Kun kuulen lauseen: ”kyllä minäkin sitten kun olen eläkkeellä, saan rahaa, kun eroan, kun löydän rikkaan puolison, jne…” poistun paikalta.

Elämä on nyt.

Päivi Mäkinen

Jaa artikkeli:

Mainos
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Huolestuttaako sähkön hinnan nousu?

View Results

Loading ... Loading ...
Mainos