Ei tässä nyt vakavammasta asiasta ole kyse kuin erilaisten merkkipäivien vietosta. Tietysti voi olla niinkin, että lapset oppivat tästä jo pienestä pitäen tavallaan korruptioon, kun heidän synttäreillään tuodaan lahjat ja lahjojen tuojillekin pitää antaa lahjat.
Vuodessa on kolmesataakuusikymmentäviisi päivää. Mitä päiviä meidän sitten pitäisi pitää erityisinä? Jeesuksen, tai kaverin synttäreitä, vastapainoksi näiden manan majoille menoa, tai itsenäisyyspäiviä. Äitien ja isien päivät ovat ihan höpö höpö juttuja, ja jos ne sattumalta unohtuvat, unohtuvat myös ne kolme ja puolisataa muuta päivää.
Minusta kaikki muut päivät ovat merkittävämpiä kuin merkkipäivät koska niitä on paljon enemmän. Voiko jonkun yhden päivän muistamisella korvata ne muut, tai päin vastoin?
Hääpäivä on kaiken vaikein asia. Jos sen unohdat, niin kaikki ne eletyt vuodet ja vuosikymmenet menevät sen mukana unholaan. Minusta jokainen päivä onkin merkkipäivä ja silloin pienet jokapäiväiset huomioinnit korvaavat moninkertaisesti juhlapäivien kakut ja kukat.
Markkinavoimat jylläävät ja pistävät sinut juoksemaan kieli vyön alla muistamisien perään. Onko se peräti anekauppaa, kun haet hyväksymistä sen yhden merkkipäivän aikana, vaikka takana olisi ne vuoden päivät ilman mitään huomioita arjessa tai yhteydenottoa. Siinä sitten halataan kun muistetaan, tippakin voi vierähtää poskelle. Monta kertaa tämä haiskahtaa teeskentelylle.
Minusta todella merkittäviä päiviä ovat sotien loppumispäivät ja niiden ihmisten muistamiset, joiden työn tuloksena olemme oppineet ajattelemaan asioita maailmanlaajuisesti. Merkkipäivien tarkoitus ei mielestäni ole irtiotto arjesta, vaan nimen omaa pysähtyä ja tiedostaa missä mennään.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
