Kun Rubén Villalobos asui Suomessa, häneltä kysyttiin: ”Mitä ite?”. Pian Rubén oppi, että kyseiseen kysymykseen kannattaa vastata: ”Mitäs tässä.”
Ennen kuin Rubén Villalobos seurusteli suomalaisen tytön kanssa, hän tiesi tuskin mitään Suomesta. Espanjalaispoika oli kuitenkin aina halunnut asua ulkomailla, joten kun hänen tyttöystävänsä ehdotti Suomeen muuttoa, ei Rubén kauaa jahkaillut.
– Alku oli vaikea. Onneksi silloinen tyttöystäväni auttoi minua kaikissa paperijutuissa. Pääsin Lahden kansanopistoon, ja opiskelin siellä yhdeksän kuukautta suomen kieltä.
Kuuden kuukauden opiskelun jälkeen Rubén pääsi työharjoitteluun Lahden Seurahuoneelle.
– Tein siellä tarjoilijan ja baarimikon hommia. Aluksi en oikeastaan ymmärtänyt mitään, koska olin opiskellut kirjakieltä ja yhtäkkiä ihmiset puhuivat puhekieltä. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtää, Rubén muistelee.
Sosiaalinen ja ystävällinen espanjalainen hurmasi työnantajansa, ja sai työharjoittelunsa jatkoksi töitä.
– Silloin meni tosi hyvin. Lahti on pieni mutta kiva kaupunki. Mun sydämestäni pieni osa on yhä siellä. Se oli yksi elämäni parhaista kokemuksista. Mulle on myös jäänyt suomalaisia tapoja, kuten että otan kengät pois sisällä.
Suomalaista arkea
Kun Rubén oli asunut Lahdessa vuoden, hän muutti Helsinkiin.
– Tyttöystäväni ja minä erosimme, enkä oikein tiennyt mitä tekisin: palaisinko Espanjaan vai yrittäisinkö vielä pärjätä Suomessa yksin. Osasin jo suomea sen verran, että päätin hakea opiskelemaan autokorjaajaksi ja muutin Helsinkiin.
Uusi elämäntilanne pakotti Rubénin pärjäämään itsenäisesti Suomessa suomen kielellä.
– Aloitin opinnot Vantaalla, ja iltaisin tein töitä vaatekaupassa Helsingin keskustassa. Kaikki tapahtui suomeksi, joten oli pakko vain puhua, puhua ja puhua sekä kysyä, kysyä ja kysyä.
Omien sanojensa mukaan Espanjassa Rubén ei koskaan ollut opettajien suosikkioppilas, mutta Suomessa asiat muuttuivat.
– Yhtäkkiä sain kehuja opettajilta, ja he auttoivat minua, jos en ymmärtänyt jotain. Muutenkin suomalaiset auttoivat aina, mihin tahansa tarvitsinkin apua. Ehkä suomalaiset ovat aluksi vähän ujoja, mutta kun heidät oppii tuntemaan, he ovat todella avoimia ja auttavaisia. Aina on joku, joka auttaa.
Opiskelujen ja töiden täyttämän arjen keskellä Rubén koki suomalaisen oravanpyörän: hän suuntasi varhain aamulla kouluun ja koulusta illaksi töihin. Vapaa-aikaa ei juuri ollut, ja kesä oli lyhyt. Vuoden jälkeen hän päätti vaihtaa maisemaa, ja suuntasi Lontooseen.
– Muutama vuosi sitten en puhunut suomea enkä englantia. Nyt pärjään molemmilla kielillä. Iso kiitos kaikesta kuuluu niille suomalaisille, jotka ovat auttaneet minua matkan varrella.
”Suomea on mahdollista oppia”
Rubén kertoo, että nykyään hän ymmärtää myös erilaisia suomen murteita mutta ei aivan aukotta.
– Jos joku puhuu todella nopeasti ja lyhentää paljon sanoja, niin joudun pyytämään häntä toistamaan sanomansa.
Suomen aikanaan Rubén oppi puhekielisyyksiä, joita kirjoista opiskelemalla ei opita.
– Esimerkiksi kerran yksissä kotibileissä multa kysyttiin, että mitä ite. En ymmärtänyt kysymystä silloin, mutta nykyään osaan jo vastata, että mitäs tässä, Rubén naurahtaa.
Suomen kielen vaikeus säikäyttää monet, mutta Rubén ei missään vaiheessa lannistunut.
– Suomi on vaikea kieli. Tietysti sitä on lähes mahdotonta puhua täydellisesti, mutta kyllä sitä on mahdollista oppia. Tärkeintä on puhua suomea suomenkielisten kanssa.
Rubén kertoo, että hän haluaisi oppia suomea vieläkin paremmin. Hän kaipaa Suomea, mutta nyt nuorukaisen elämä on Espanjassa.
– Aloitan Espanjan armeijassa muutaman viikon päästä. Olen pitkään halunnut armeijaan ja sitten poliisiksi. Jos en olisi päässyt armeijaan, olisin varmaan mennyt takaisin Suomeen ja opiskellut lentokoneasentajaksi, sillä sitä olen aina tahtonut opiskella.
Rubén kokee, että Suomen yksi parhaimpia puolia on se, että kaikki on mahdollista.
– Mitä ikinä haluatkaan olla isona, niin se on mahdollista. Siellä on parempi järjestelmä kuin täällä Espanjassa, missä on vaikeampi saada mitä haluaa. Täällä puolestaan voi elää täysillä joka päivä, kun taas Suomessa eletään vain kesällä ja ehkä joskus viikonloppuisin.
KUKA?
Rubén Villalobos, 27
- Kotoisin Ceutasta, joka on Espanjalle kuuluva kaupunki Pohjois-Afrikassa
- Muutti 10-vuotiaana Fuengirolaan
- Asunut myös kaksi vuotta Suomessa
Marena Ahonen
Loading ...
