Asko Tanhuanpää: Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuosi vaihtui edellisen tapaan fuengirolalaisessa Sausage Dog -ravintolassa ja ohjelmaan kuului jälleen myös toveri Putinin puhe. En ymmärtänyt, mutta samppanja ei onneksi ymmärrykseen vaikuttanut. Ääntä ja hyvää tunnelmaa riitti, mutta poissa oli perussuomalainen älämölö. Naapuribaarin englantilaisesta älämölöstä en sano mitään, ruotsalaiseen juhlaan en onneksi törmännyt.

Uuden vuoden sanotaan tuovan mukanaan uudet kujeet, mutta tuoko se sittenkään? Suomessa suurin uudistus koko kansaa ajatellen lienee entistä eineen verran väkevämpien juominen tulo maitokauppoihin. Kotimaasta kantautuneiden tietojen perusteella into on ollut ainakin alkuun yllättävän vähäistä eli kepukansanedustaja Pekka ”Pakko” Puskan pelko Santeri Alkion pyörimisestä haudassa taisi sittenkin olla liioitellun ennenaikaista.

Kotimaan politiikassa suuri asia on tietysti presidentin valinta seuraavaksi kuusivuotiskaudeksi. Tällä kertaa säästäisin mielelläni yhteiskunnan rahat ja julistaisin Sauli Niinistön jatkamaan ilman turhaa vaalitaistelua. Tuntuu, että koko sirkuksen ainoa hyöty on Tuula Haataisen, Merja Kyllönen, Nils Thorvaldsin kaltaisten takarivin taavien hetkellinen pääsy julkisuuden valokeilaan.

Keminmaan Kekkoselle Paavo Väyryselle edessä on jälleen yksi iso pettymys. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen oraakkeli veikatakseen, että Paavo ei tappiotaan ymmärrä. Häpeän tunteen sijaan Paavo ehkä tuntuu hetkellistä vitutusta, joka ei tälläkään kertaa tapa. Toivoa täytyy, ettei Paavo kuitenkaan toteuta uhkaustaan ja palaa Brysselistä eduskuntaan. Sääli sanoa, mutta meillä on ”paavoja” riittävästi ilman tätä kaikkien Paavojen äitiäkin.

Sauli Niinistölle ja puoliso Jenni Haukiolle jo etukäteen onnittelut jatkosta ja ennen kaikkea tulevasta perheenlisäyksestä. Ehkä me suomalaisetkin sittenkin ansaitsemme oman prinsessasatumme, vaikka Hessenin prinssi Friedrich Karl ehtikin itsenäisyytemme alkukehdossa kieltäytyä kunniasta nousta valtaistuimelle kuningas Väinö ensimmäisenä valin. Mutta onhan meillä jo Väinämö I.

Presidentinvaalit tulevat olemaan läpihuutojuttu, mutta Juha Sipilän johtaman hallituksen selviäminen koko vuoden läpi ei sitä ikävä kyllä ole. Pääministeri-insinööri itse tekee varmasti kaikkensa pitääkseen paikkansa, mutta se ei välttämättä vielä riitä. Ratkaiseva niitti voisi olla vaikka Kokoomuksen päätös vetäytyä kepulle lisää muuten hupenevaa valtaa maakunnissa yrittävästä maakuntamallista ja sitä kautta myös sotesta. Tässä tapauksessa Suomen seuraavan pääministerin nimi olisi Petteri Orpo.

En usko missään nimessä siihen siniseen tulevaisuuteen, mitä Sampo Terho ja kumppanit ajavat, mutta soinilaisten istuminen hallituksessa alkaa päivä päivältä olla yhä suurempi vitsi. Muistan elävästi Timo Soinin pilkan ministeriaudin nahkaiseen takapenkkiin mieltyneestä Paavo Arhinmäestä. Sitä ei voi olla muistamatta, kun seuraa ulkoministeri Soinin liki berlusconimaista juurtumista kiinni valtaistuimeensa.

Politiikkaa kevyemmistä vuoden 2018 taistelutantereista on nostettava esiin jääkiekon MM-kisat ja Euroviisut. MM-Tanskassa on helppo veikata suomalaisille voittoa kaukalon sijaan kaljanjuonnissa. Viisuvalitsijoiden päätös lähettää jo valmiiksi kansainvälistä arvostusta nauttiva Saara Aalto kisoihin jonkun mitäänsänomattomuuden sijaan oli puolestaan ainoa oikea. Eli saisiko hirviö vihdoin seuraajan keijusta? Kansakunnan itsetunnolle se ainakin tekisi hyvää, kun ikisuosikki Siltsunkin ruusut alkavat olla jossain ihan muualla kuin maljakossa.

Asko Tanhuanpää

 

 

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Erinomainen (0)
  • Mielenkiintoinen (0)
  • Hyödyllinen (0)
  • Tylsä (0)
  • Vanha uutinen (0)